Sadan kilometrin korkeudella Maan pinnasta on näkymätön raja: avaruuden reuna. Tämä on Karmanin linja, planeettamme ilmakehän ja sen ulkopuolella sijaitsevien alueiden välinen raja. Mitä vaaditaan tuon linjan ylittämiseen?
Hyötykuormien laukaiseminen avaruuteen on hyvin vaikea tehtävä, ja historiallisesti rakettien laukaisut ovat olleet sananlasku "miekasta aurauskärjeksi". Atomikärkiä kuljettamaan suunnitelluista ohjuksista lähetetään nykyään satelliitteja ja luotaimia aurinkokuntaan. Ironista kyllä, se on yksi harvoista ihmiskunnan saavutuksista, joita ei tapahdu luonnossa.
Kansainvälinen avaruusasema on epäilemättä Maan matalan kiertoradan kruununjalokivi; tarkkailupiste, tutkimuslaboratorio ja luokkahuone. Maata kiertää kuitenkin myös monia muita laitteita, jotka ovat vielä tärkeämpiä jokapäiväisen elämämme kannalta; ne tarjoavat viestintää, säähavainnointia, globaalia paikannusta ja resurssien hallintaa, ja luettelo kasvaa vuosi vuodelta.
Merenkulkijaluonteemme on siirtynyt hyvin avaruusaikaan, ja pyrimme purjehtimaan tuntemattomaan etsiessämme erilaisia rikkauksia. Eurooppa ja Aasia ovat edelleen kiinnostuneita luonnonvaroiltaan rikkaasta Kuusta, kun taas Yhdysvallat ja NASA ovat asettaneet tähtäimiinsä vain miehitetyt avaruuslennot Marsiin. Onnistuvatko he rantautumaan tuntemattomista meristä vaarallisimmalle, syvälle avaruuteen.
Niin kuin viimeisimmät onnistumiset ja epäonnistumiset tulevat ja menevät Mars jatkaa salaisuuksiensa paljastamista. Näkymättömät pilvet paljastuvat ultraviolettivalon avulla, ja metaanin lähteen etsintä jatkuu ExoMarsin avulla. Kun valmistaudumme laskeutumaan punaiselle planeetalle, sinne pääseminen on yksi asia, mutta siellä pysyminen pitkällä aikavälillä on toinen: voimmeko todella valloittaa tämän planeetan?
Aurinkokuntamme on valtava, omasta tähdestämme Auringosta Maahan on matkaa lähes 150 miljoonaa kilometriä eli yksi tähtitieteellinen yksikkö. Jupiter on 5,2 AU:n päässä ja Pluto jopa 48AU:n päässä, ja aurinkokunta ulottuu paljon kauemmaksi tähtienväliseen avaruuteen. Me ihmiset emme voi vielä matkustaa tuollaisia matkoja, mutta me voimme lähettää ja lähetämme robotteja ja luotaimia tilalle, ja tulokset ovat hämmästyttäviä.
Kysymys nousee usein esiin, ovatko avaruustutkimuksen kustannukset todella sen arvoisia? Voisiko rahat käyttää paremmin muualla. Jos näin on, niin yksi avaruusohjelma olisi pakko säilyttää. Planeettojen puolustusohjelma, jonka tarkoituksena on paikallistaa ja torjua asteroidi, joka ei osu Maahan ja tuhoa sivilisaatiotamme, sillä viimeisimmän laskennan mukaan Maata lähellä oli 15 000 mahdollista vaarallista asteroidia.
Teleskooppi, joka kehitettiin ensimmäisen kerran vasta 1600-luvulla, on kulkenut pitkän matkan. Aikoinaan vaivautuneen teleskoopin uusin versio kulkee vielä paljon kauemmas - se vie meidät yhä lähemmäs ensimmäistä valoa, joka on koskaan kylvettänyt maailmankaikkeutta, jossa elämme.
Tähdet ovat vähän kuin ihmiset. Ne voivat olla lämpimiä tai kylmiä, niitä on monenlaisia ja kaikenkokoisia... ja totta puhuen, ne voivat olla himmeitä tai kirkkaita. Viimeaikaiset löydöt viittaavat siihen, että pelkästään meidän galaksissamme, Linnunradassa, voi olla yli 200 miljardia tähteä. Mitä nämä yötaivaan asukkaat oikein ovat?
Perhaps that American politician was right. There are indeed things we know we don’t know. For instance, cosmologically speaking, we know we don’t know much – and certainly not nearly enough – about two of the enduring mysteries of the Universe. Dark Matter and Dark Energy, it’s little wonder that scientists are devoting so much grey matter and energy of their own to finding out as much as they can.
